Brändi tulee, oletko valmis?

Kun olet esillä, sinusta ja tekemisistäsi syntyy mielikuva – tavoittelet sitä tai et. Esiintyvällä artistilla on siis väistämättä brändi. Olisikin ristiriitaista pyrkiä esiintymään ilman, että pyrkii samalla tekemään itsensä tunnetuksi ja tunnistettavaksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että esillä oleminen olisi itseisarvo. Tai että olet yhtä kuin brändisi.

Brändi on työkalu, jonka avulla artistit erottuvat paremmin toisistaan ja tulevat tehokkaammin kuulluksi. Brändin rakentamisen hyöty taas on siinä, että se lisää itsetuntemusta ja parantaa suhdetta yleisöön – artistin tapauksessa musiikin välityksellä.

Artistin valta omaan brändiinsä

Keikkamyynnin verkkokoulutuksessamme esitämme kurssilaisille 48 kysymystä heistä ja heidän musiikistaan. Lista on pitkä mutta sen tarkoitus on ytimekäs: artistin kirkas omakuva. Samalla hahmottuu se, mitä kukin haluaa kertoa musiikistaan ja itsestään artistina sekä miten sen haluaa tehdä.

Äärimmilleen tiivistetty kuvaus brändin rakentamisesta voisikin olla, että artistilla on

  1. kirkas omakuva ja
  2. omanlainen tyyli kertoa siitä.

Brändin rakentamisen rinnalla kulkevat ne mielikuvat, joita yleisöllä on, mutta vaikka mielikuvat ovatkin henkilökohtaisia ja yksilöllisiä, on niilläkin perusta. Selkeän ja hyvin viestityn brändin kohdalla mielikuva perustuu vahvasti artistin omaan viestiin itsestään ja musiikistaan.

Kahva ja haalarit?

Brändiä voi ajatella myös muista näkökulmista: mitä yleisö siitä hyötyy ja miten se suojelee artistia. Ajatus brändistä kahvana tulee toimittaja Janne Flinkkililtä, joka on kuvannut brändiä asiaksi, johon kuulija tarttuu artistissa ja tämän musiikissa. Se on jotain, josta saa hyvän ja tukevan otteen. Ilman kahvaa ovi artistin musiikin pariin ei ehkä aukea.

Entä miten brändi suojelee? Sitä voi ajatella myös haalarina – työvaatteena, joka tarvittaessa estää arvostelua tai ihastelua määrittämästä yksityishenkilöä haalarin sisällä. Sillä vaikka lavalla on kuinka omana itsenään ja musiikki kumpuaa syvältä sydämestä, on jokaisella artistilla siviiliminä, jonka jokainen puoli ei kuulu kaikille eikä siten artistiuteen. Näin ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti sitä mielikuvaa, joka muiden mielissä syntyy. Väistämättä.

– Mikko Puttonen

Flinkkilän ja verkkokoulutuksemme lisäksi kirjoituksena inspiraationa toimi Rytmimanuaalin artikkeli ”Perustetaanko b(r)ändi?”.